11/22/2017

KAHDEN VUODEN KAAMOS

_DSC9334_DSC9269_DSC9402

Mä kaipaan värejä ihan älyttömästi. Tää pimeys ja harmaus tekee mut hulluksi.

En aikasemmin ajatellut, että kärsisin kaamosmasennuksesta. Veikkaan, etten vain huomannut eroa, kun elin eräänlaista kaamosta vuodenajasta riippumatta. En viihtynyt työssäni, enkä tiennyt suuntaani.  Munlaiselle ihmiselle suunnattomuus on myrkkyä. Oon aina halunnut olla jotain, en muille, vaan itselleni. Siksi oli yhtä pitkää kaamosta tehdä vain jotain elättääkseen itsensä, tavoittelematta mitään sen suurempaa.

_DSC9390_DSC9414_DSC9262

Nyt kun olen löytänyt oman suuntani, tavoitteeni, päämääräni, olen löytänyt myös uusia piirteitä itsestäni. Siinä missä ennen pidin itseäni stressaajana ja perfektionistina, olen huomannut, että osaan oikeasti ottaa rennosti – välillä turhankin. Olen myös oppinut löysentämään naruja, ja ymmärtänyt, ettei kaiken tarvitse aina olla täydellistä. Ei varsinkaan, kun kurssiarvosana on hyväksytty/hylätty.

Näiden lisäksi olen huomannut, että kärsin vakavasta kaamosmasennuksesta. Kun ihana keltaisen kirjo puissa vaihtui harmaaseen ja illat pimeni syyssateiksi, muutin sängyn pohjalle asumaan. Oikeasti tilanne on mennyt jo siihen pisteeseen, että googlailen superfoodeja väsymykseen ja etsin kuumeisesti kirkasvalolamppua.

Huojentavaa on kuitenkin tietää, että tällä kertaa kaamos kestää vain tämän syksyn. Ei kahta vuotta.

_DSC9425

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Thanks for your comment!